Kasvata ruokaa kuin luontoäiti (joutilaasti ja halvalla)

Maaperässä on kaikki

Mikään ei merkitse niin paljon kuin maaperä. Maaperän ravinteet ja mikrobit määrittää täysin sen kuinka parantavaa ruoka on.

Tiesitkö että mikrobirikkaassa maaperässä kasvaneessa kasvissa on 10% enemmän ravinteita kuin torjunta-aineilla ja luonnottomilla lannoitteilla kasvatetussa? Ja jos joku nyt kaivaa esille sen iänikuisen Stanford tutkimuksen, joka väittää että tällaisia eroa ei ole, niin voit laittaa sen tutkimuksen samantien takaisin. Siinä tutkimuksessa ei yritettykään tutkia tätä asiaa vaan ravinteet rajattiin vain vitamiineihin ja koska niistä ei löytynyt suurta eroa niin väitettiin että luomuruoan ja kemikaaliruoan välillä ei ole eroa. Tutkimuksesta jätettiin pois KAIKKI ne kasviravinteet, jotka tekee ruoasta todella parantavaa. Ja lisäksi tutkimuksessa todettiin vain ylimalkaisesti että luomuruoan ainoa etu on se että luomua syömällä voi vähentää altistusta torjunta-aineille, mutta jätettiin kertomatta mitä torjunta-aineet tekee meidän terveydelle (alhaisempi ÄO, kilpirauhasongelmat, alhainen syntymäpaino, allergiat, leukemia, aivosyövät... mitäs pienistä...). Sen tutkimuksen paras käyttö on vessapaperina. Jos haluat oikean tutkimuksen niin lue Newcastlen meta-analyysi (2011).

Enivei, takaisin aiheeseen. Koska mikrobirikkaassa ruoassa on 10 % enemmän ravinteita (ja tämä on merkittävä ero - yleensä merkittävänä erona tässä asiassa pidetään jo kahta prosenttia), voit ajatella sen niinkin että voit syödä 10% vähemmän kasviksia kun syöt mikrobirikkaasta maaperästä tullutta ruokaa. Hyvä uutinen kasvisten vihaajille (:D) Enemmän vähemmällä.

Tämä kaikki johtuu maaperästä. Mitä enemmän ja mitä monipuolisemmin maaperässä on mikrobeja, sitä enemmän ne tuottaa ravinteita ja sitä enemmän kasvit imee niitä itseensä. Yksinkertainen asia. Ja paras juttu tässä on se että mitä enemmän annat maaperän hoitaa itse itsensä, sen parempaa satoa tulee, sitä helpompaa sitä on hoitaa ja sen halvemmaksi se tulee.

Kun haluat pieneltä pihalta tai suurelta maatilalta vuodesta toiseen huumaavan paljon satoa, käänny luontoäidin puoleen. Katso miten luonto hoitaa satoa. Kaikkea kasvaa kaikkialla, eläimiä pyörii joka nurkassa, kaikenmaailman öttiäisiä lentää, ryömii, kaivaa, roikkuu puissa ja pensaissa. Ja maaperässä - vaikkei sitä näe kuin mikroskoopilla - työskentelee miljardien vapaaehtoistyöntekijöiden joukko tuottamassa ravinteita kuin viimeistä päivää.

Ei tarvitse uskoa vain minua, tämä on tutkittu (sillä tavalla että siihen voi luottaakin)

John Reganold totesi maaperän ja sadon välisen yhteyden testatessaan mansikkasatoa ja löysi juuri tuon että maaperältään rikas maa tuottaa 10% enemmän ravinteita satoon. JA tuottaa enemmän satoa joka vuosi, koska mikrobit luo hyvän kierteen, joka vaan jatkaa antamistaan. (2010)

Charlotta De Filippo havaitsi maaperän ja ihmisten välisen yhteyden tutkiessaan terveiden ja hyvinvoivien lasten kakkaa. Meidän suolistomikrobit muodostuu sen mukaan mitä mikrobeja meidän ruoassa on. Me myös sulatetaan ja imeytetään ruoka sen mukaan mitkä mikrobit meillä on - ja ne me saadaan ruoasta ja ruoka taas saa ne maaperästä. Eli ruoka kantaa mukanaan informaatiota meidän keholle kuinka sulattaa se ja kuinka imeyttää ravinteet. Ei toimi ihan samalla tavalla sipsipussin kanssa. Mutta keho selviää heittämällä ajoittaisesta sipsipussista kun sillä on vahva pohja.

Erica von Mutius huomasi yhteyden maaperän ja vastustuskyvyn kanssa. Hän havaitsi että mitä enemmän (etenkin lapset) on tekemisissä laajan ja monipuolisen mikrobijoukon kanssa, sitä terveempiä he on. Tämä EI tarkoita hygieniaa niin kuin joskus kuvitellaan. Likaisessa kodissa ja likaisella farmilla kasvaneet lapset on ihan yhtä terveitä tai kipeitä jos mikrobien monipuolisuus on heikkoa. Jos mikrobeja on paljon erilaisia, lapset aikuiset ja karja ovat terveempiä. Menee vähemmän rahaa lääkäreihin ja eläinlääkäreihin ja antibiootteihin. (2011)

TÄRKEIMMÄT POINTIT:

• Ruoan ravinteet tulee maaperän mikrobeista

• Mitä enemmän ja erilaisempia mikrobeja maaperässä on, sen parempaa ruokaa siitä saa ja halvempaa se on kasvattaa.

• Mitä enemmän ja erilaisempia mikrobeja maaperässä on, sen terveempiä kaikki on ja sitä vähemmän kuluu rahaa sairauksiin ja lääkäreihin.

• Meidän keho saa ruoasta irti sitä enemmän ravinteita mitä enemmän mikrobeja on ollut maaperässä.

• Lannoitteet ja torjunta-aineet köyhdyttää maaperän mikrobit (ja tulee kalliiksi).

Miten tämän voi tehdä itse?

Minä olen joutilas kotipihaviljelijä, joten vastaan siitä näkökulmasta. Jonain päivänä kun ryhdyn isovanhempieni maatilan omistajaksi, siirrän nämä opit siihen mittakaavaan, mutta toistaiseksi pitäydyn pihakasvatuksessa.

Minulla on omenapuita, kirsikkapuita, mustaviinimarjaa, karviaista, raparperia, valkosipulia, maa-artisokkaa, viinirypälettä, vadelmaa, mansikkaa, varsiselleriä, parsakaalia, kurkkua, kesäkurpitsaa, korianteria, tilliä, persiljaa, timjamia, basilikaa. Ja voikukkaa, nokkosta, päivänkakkaraa, poimulehtiä, vuohenputkea, maahumalaa, apilaa. Tammi, vaahtera, tuijat, lumipallopensas, syreenit, vuorenkilpi ja edellisen asukkaan istuttamat pensaat (joista en tiedä mitä ovat) tuo suojaa. Siiroja, matoja, muurahaisia, hämähäkkejä, koppakuoriaisia, leppäkerttuja, kimalaisia ja ampiaisia riittää (siirsin juuri puutarhavälineet työkaluvajasta sisäkuistille, koska ampiainen oli tehnyt pesän varastoon ja haluan että ne voi hyvin). Linnunpöntöissä on pikkulintuja, puissa oravia ja naakkoja ja harakoita ja räksiä ja puluja ja jänis käy usein pihalla lepäilemässä (ja välillä syömässä). Pihani on savimaa, jossa ei pitäisi viihtyä juuri muu kuin tuo raparperi.

Pihani on suomalainen luonto minikoossa. Ja kaikki kasvaa aivan hulluna. Pihani on fertiiliyden kehto. Missä tahansa, miten tahansa istutettuna kaikki kasvaa kuin viimeistä päivää. Vuodesta toiseen paremmin ja helpommin.

Kitken noin viitenä päivänä vuodessa. Ja istutan viitenä päivänä. Lopun aikaa syön ja makailen keinussa.

TÄRKEIMMÄT PERIAATTEET:

• En käytä mitään torjunta-aineita. Suurin toimenpide on ollut lumipallopensaan pesu (vedellä) kun kirvoja oli yhtenä vuonna niin paljon että leppäkertut ei pysyny perässä.

• Laitan pihalle kanankakkaa ja tuhkaa takasta. Ne on ainoat lannoitteet ja niitäkään ei ole enää juurikan tarvittu.

• Kasvatan kaikkea mitä mieleen tulee. Mitä enemmän ja erilaisempia kasveja pihalla kasvaa, sen parempi sato. Ja suurin osa niistä onnistuu aina.

• Lehdet ja leikattu nurmikko saa maatua maahan. En haravoi niitä pois (ilmaista ruokaa maaperän mikrobeille ja madoille).

• Vaalin pörriäisiä ja ylipäänsä pihan monimuotoista elämää. En selviäisi tästä työstä ilman kimalaisia, ampiaisia, pikkulintuja, matoja ja leppäkerttuja, joten teen heidän elämän mahdollisimman helpoksi.

• Istutan ja kitken kuunkierron mukaan. Nousevalla kuulla istutan, laskevalla kuulla kitken. Sen takia minun ei tarvitse kitkeä ja istuttaa kuin viitenä päivänä vuodessa.

T. Johanna